Käytöksen

käsittely

Tämä kirja on kehitetty auttamaan vanhempia, huoltajia ja opettajia, jotta he voivat johdonmukaisesti käsitellä lapsen käytöshäiriöitä. Se sisältää osioita, joissa käsitellään positiivisen käytöksen vahvistamista, kurinpitoa palkitsemisjärjestelmän avulla sekä ohjeita suuttumuksen, turhautumisen ja muun vaikeasti käsiteltävän käytöksen käsittelyä varten.

Selvitä, millaisia rutiineja koulullasi on, koska tässä annetut neuvot eivät välttämättä sovellu kaikkiin tilanteisiin ja kouluihin.

Yhdenmukaisesta suhtautumistavasta sopiminen

__________________________________________________________________

 Positiivisen käyttäytymisen vahvistaminen

__________________________________________________________________

 Kurinpito

__________________________________________________________________

 Kiukkuun ja turhautumiseen suhtautuminen

 

YHDENMUKAISESTA SUHTAUTUMISTAVASTA SOPIMINEN

Tämä luku on jaettu kahteen osaan, joissa selitetään, miksi on tärkeää sopia yhdenmukaisista tavoista suhtautua ADHD-lapsen käytökseen. Ensimmäisessä osassa käsitellään yhdenmukaisuutta kouluympäristössä ja toisessa vanhempien tai huoltajien suhtautumistavan yhdenmukaisuuden tärkeyttä. Näin tämä luku voi toimia tietolähteenä koulun ja vanhempien / huoltajien yhteistyössä.

KOULUYMPÄRISTÖSSÄ
Koulussa opettajien voi olla vaikeaa löytää yhteisymmärrystä lapsen käytöksen ohjaamisessa. Tämä voi erityisesti koskea ADHD-lapsia, jotka tarvitsevat selviä, tiukkoja ja johdonmukaisia rajoja.

Koulut voivat osaltaan taata yhdenmukaisen suhtautumistavan käyttäytymisen ohjaamiselle seuraavasti:

  • Vakiinnuttamalla kouluun selkeät menettelytavat ja toimintaohjeet opettajien ja lasten suuntaviivoiksi.
  • Varmistamalla että lasten kanssa työskentelevä henkilökunta valitaan huolella, sitä valvotaan ja siltä vaaditaan kriittistä itsearviointia korkeatasoisen suorituksen takaamiseksi.
  • Antamalla henkilökunnalle riittävää tukea ja viestimällä asiat selkeästi.

1

 

  • Velvoittamalla opettajat toimimaan yhdenmukaisesti ja hyvän hallintastrategian mukaisesti.

Vanhemmista tai huoltajista voi olla suuri apu opettajille näiden vakiinnuttaessa hyvin jäsennettyä suhtautumistapaa koulukäyttäytymisen ohjaamiselle.

Järjestelmän luominen lapsen koulukäyttäytymisen ohjaamiseksi
Koska ADHD-lapset menestyvät parhaiten tutussa ympäristössä ja rutiineissa, käytöksen hallintakeinot voidaan luoda kuuluviksi koko päivään, sekä aamuun, koulupäivään että iltaan.

On tärkeätä, että opettajat sopivat yhdenmukaisesta suhtautumistavasta, jolla reagoidaan käyttäytymiseen.

  • Vahvistakaa positiivista käyttäytymistä. Hyvästä käytöksestä annettu myönteinen palaute voi kannustaa käyttäytymään hyvin toistamiseen ja parantaa hänen itsetuntoaan ja motivaatiotaan.
  • Huonosta käyttäytymisestä pitää olla seuraamuksia. Sopimattomalle käyttäytymiselle on asetettava selvät rajat ja sen johdosta on ryhdyttävä sovittuihin toimenpiteisiin.
  • Toimikaa nopeasti. Sekä myönteinen että kielteinen palaute tehoaa parhaiten, kun se annetaan välittömästi.
  • Pysykää sisukkaina. On ymmärrettävä, että käyttäytymisen muuttumiseen voi kulua aikaa ja että tulosten saavuttaminen voi olla vaikeaa.

2

 

On myös tärkeätä, että opettajat antavat yhdenmukaisen kuvan siitä, mikä on sallittua käyttäytymistä luokassa ja koulupäivän aikana. Tähän kuuluu kehujen antaminen kaikille lapsille heidän käyttäytyessään hyvin, esimerkiksi:

  • Sääntöjen ja annettujen ohjeiden noudattaminen.
  • Tehtävien suorittaminen tarkasti ja siististi.
  • Hiljaa paikallaan työskenteleminen.
  • Pulpettien järjestyksessä pitäminen ja häiritsemättä oleminen (lähde: Mental Health Foundation).

Käyttäytymisen ohjaamisen rakenteen ylläpito koulussa
Menettelytavat ja toimintaohjeet.

On tärkeää, että kaikki tiettyä ADHD-lasta opettavat opettajat keskustelevat tämän lapsen edistymisestä, esimerkiksi:

  • Keinoista, jotka toimivat lapsen kohdalla parhaiten.
  • Lapsen eri oppiaineita kohtaan osoittamasta asenteesta ja käyttäytymisestä.
  • Lapsen asenteesta ja käyttäytymisestä eri opettajia kohtaan.
  • Lapsen käyttäytymisestä muita lapsia kohtaan ja hänen kyvystään solmia ja ylläpitää ystävyyssuhteita.
  • Tavoista, joilla saadaan kiinnitettyä ja säilytettyä lapsen huomio.
  • Muista mahdollisista haasteista.

3

 

Tapaaminen, jossa sovitaan yhdenmukaisesta suhtautumistavasta tietyn lapsen koulukäyttäytymisen ohjaamiseksi
Tämän keskusteluoppaan on tarkoitus tukea opettajia siinä, miten he parhaiten voivat sopia lapsen käytöksen ohjaamisesta koulussa. Oppaaseen on koottu ehdotuksia tärkeistä seikoista, joita tulee pohtia.

Keskusteluopas lapsen keskeisemmälle opettajille: Tapaamiseen valmistautuminen

  • Käyttäytymistä ohjaavien järjestelmien määrittäminen.
  • Yhtenäisestä suhtautumistavasta sopiminen käyttäytymisen ohjaamiseksi.

Toimenpiteet

  • Määrittäkää, mitkä ovat lapsen erityistarpeet.
  • Selvittäkää, mitä menetelmiä koulussa käytetään, jotta kaikki toimisivat yhtenäisillä tavoilla käytöstä ohjatessaan.
  • Määritelkää, mihin näkökulmiin on parasta kiinnittää eniten huomiota haasteiden ratkaisemiseksi.

4

 

  • Määrittäkää opettajien tähänastinen kokemustaso lapsen käyttäytymisen ohjaamisessa yhdenmukaisella suhtautumistavalla esim. ruokatunneilla – mitä hyvin toimivia menetelmiä voidaan käyttää yhteisesti?
  • Miettikää, mitä mahdollisia esteitä koulun tiimi voi kohdata ja mitä tukea se voi saada vanhemmilta.
  • Kuinka koulun tiimi voisi yhdessä ottaa käyttöön yhdenmukaisia menetelmiä välitunneille ja muille koululuokan ulkopuolella tapahtuville toiminnoille.

Haasteet

  • Sen varmistaminen, että kaikki opettajat ymmärtävät lapsen tarpeet ja ettei heillä ole vääriä ennakkokäsityksiä.
  • Sen varmistaminen, että kaikki opettajat ymmärtävät, että on tärkeää toimia yhdenmukaisesti kaikissa tilanteissa.

Kysymyksiä

  • Ymmärtääkö jokainen, miksi yhdenmukainen suhtautumistapa on tärkeä?
  • Mitä muut opettajat ajattelevat yhdenmukaisesta suhtautumistavasta?
  • Mitä strategioita pitäisi muiden opettajien mielestä soveltaa käyttäytymisen ohjaamiseen?
  • Onko muilla opettajilla kokemusta yhdenmukaisista käyttäytymisen ohjausstrategioista?
  • Mikä on todennäköisesti paras tapa jakaa tietoa ja antaa palautetta?

5

 

Keskusteluopas muille opettajille: Tapaamiseen valmistautuminen
Tavoitteet

  • Koko koulun ADHD-tietouden tason määrittäminen.
  • Yhtenäisestä suhtautumistavasta sopiminen käyttäytymisen ohjaamiseksi.

Toimenpiteitä

  • Käykää läpi sopimattomaan käyttäytymiseen, kuten kiusaamiseen, puuttumista koskevat koulun menettelytavat.
  • Määrittäkää, mitkä ovat lapsen tarpeet ja mitä on tähän mennessä tehty.
  • Mitkä asiat ovat tärkeimpiä lapsen käyttäytymisen ohjaamisessa – onko olemassa tilanteita, joissa tiimin yhteisestä strategisesta lähestymistavasta olisi hyötyä?
  • Ottakaa selvää, kuinka lapsi reagoi opettajarintaman yhtenäiseen opetustapaan – mitä tulee kuriin ja palkitsemiseen perustuviin järjestelmiin.
  • Päättäkää, mitä sellaisia tietoja ja kokemuksia voidaan jakaa muiden opettajien kanssa, jotka voivat edesauttaa yhdenmukaisuutta ja parantaa hallintamenetelmiä.
  • Miten yhdenmukainen toiminta onnistuu parhaiten avustajalta?

6

 

Haasteet

  • Sopiminen siitä, mitkä asiat asetetaan etusijalle ja kuinka suhtautumistapa pidetään yhdenmukaisena eri tilanteissa.
  • Sopiminen siitä, kuinka yhdenmukaisuus säilytetään, jos apulaisopettaja tai muu henkilökunnan jäsen on tekemisissä lapsen kanssa.

Kysymyksiä

  • Onko koululla ja opetustoimella kokemusta siitä, miten yhteisiä toimintatapoja ADHD-lasten ohjaamisessa toteutetaan?
  • Mitkä seikat koulu katsoo tärkeimmiksi pitääkseen toimintatavat yhdenmukaisina kaikissa luokissa tuntien ulkopuolellakin?
  • Miten opettajan ja avustajan välinen yhdenmukaisuus saadaan ylläpidettyä?
  • Kuinka usein opettajien tulee keskustella siitä, kuinka käyttäytymisen hallintastrategia toimii?

7

 

Keskusteluopas keskeisimmälle opettajalle ja muille opettajille: Tapaamisen aikana
Tavoitteet

  • Prioriteettien määrittäminen yhdenmukaisen toimintatavan luomiseksi ja ylläpitämiseksi.
  • Sopiminen siitä, kuinka usein opettajat vaihtavat lapsen käyttäytymistä koskevaa palautetta keskenään käytöksen parantumisen takaamiseksi.
  • Kuinka säilytetään lapseen kohdistuva yhteisen rintaman lähestymistapa opettajien ja muun henkilökunnan välillä?
  • Millä avainkohdilla taataan suhtautumistavan yhteinen rintama – erityisesti kuriin ja palkitsemiseen perustuviin järjestelmiin liittyen?
  • Päättäminen siitä, milloin toimintatapa otetaan käyttöön ja kuinka menetelmiä valvotaan.
  • Kuinka usein opettajien tulisi antaa toisilleen palautetta ja miten vanhempien tai huoltajien kanssa viestitään?

Haasteet

  • Sopiminen siitä, kuinka opettajat ja muu henkilökunta pystyvät säilyttämään keskenäisen yhdenmukaisuuden.
  • Mitkä ovat avainkohdat, kun pyritään säilyttämään “yhteinen rintama” kuri- ja palkkiomenetelmissä.
  • Säännölliseen palautteeseen perustuvan, lapsen vanhemmat tai huoltajat mukaan ottavan järjestelmän luominen.

8

 

Kysymyksiä

  • Onko koulussa muita lapsia, joiden käyttäytymistä täytyisi ohjata erityisellä tavalla?
  • Mitä haasteita koulu kohtaa pyrkiessään säilyttämään yhtenäiset toimintatavat?
  • Kuinka usein voivat opettajat jakaa palautetta keskenään toimintatapojen hienosäätämiseksi?

Toimenpiteitä

  • Sopikaa määräajat näille toimenpiteille ja määrittäkää tehokkuuden takaamiseksi, kuinka edistymistä arvioidaan.
  • Sopikaa, kuka laatii toimenpiteet sisältävän yhteenvedon tapaamisesta ja toimittaa sen kaikille henkilökunnan jäsenille.

Tapaamisten jälkeiset toimenpiteet

  • Laatikaa yhteenveto sovituista toimenpiteistä.
  • Toteuttakaa toimenpiteet sovitun aikataulun mukaisesti.
  • Varmistakaa, että kaikki oleellinen tieto välitetään sovitulla tavalla.

9

 

  • Säilyttäkää yhdenmukainen suhtautumistapa lapsen käyttäytymiseen koulussa.
  • Antakaa lasta ja hyvin toimivia keinoja koskevaa palautetta säännöllisesti kaikkien henkilökuntaan kuuluvien kesken.
  • Antakaa säännöllistä palautetta koulun ja vanhempien tai huoltajien kesken.

10

 

VANHEMPIEN TAI HUOLTAJIEN JA KOULUN YHDENMUKAINEN SUHTAUTUMISTAPA
Vanhemmat tai huoltajat ja opettajat voivat ehkä ymmärtää paremmin lapsen käyttäytymiseen liittyvät vahvuudet ja haasteet, jos he säilyttävät yhdenmukaisen suhtautumistavan lapsen koti- ja koulukäyttäytymiseen. Näin he voivat myös osoittaa lapselle, että opettajat ja vanhemmat kommunikoivat keskenään, ja ovat yhtä mieltä tärkeistä säännöistä ja odotuksista.

Yhteiset suhtautumistavat lapsen koti- ja koulukäyttäytymisen ohjaamisessa

Seuraavassa on mainittu sekä kotia että koulua koskevat tärkeät suhtautumistavat:

  • Yhdenmukaisuuden säilyttäminen. Osoitetaan, että samat odotukset koskevat käyttäytymistä kotona ja koulussa.
  • Positiivisen käyttäytymisen vahvistaminen. Myönteinen palaute hyvästä käytöksestä kotona tai koulussa voi rohkaista toistamaan hyvää käytöstapaa sekä vahvistaa itsetuntoa.

11

 

  • Selkeät seuraukset huonosta käyttäytymisestä. Sopimattoman käyttäytymisen aiheuttamien seurauksien tulee olla yhdenmukaiset ja asianmukaiset. Niistä on myös ilmoitettava selvästi, jotta lapsi ymmärtää näiden merkityksen.
  • Välittömästi toimiminen. Sekä hyvään että huonoon käytökseen pitää reagoida heti, jotta lapsi oppii yhdistämään teon ja siitä saadun palautteen toisiinsa.
  • Palautteen antaminen. Säännöllinen palaute kaikista lapsen tekemisistä voi auttaa lasta ymmärtämään myönteisiä ja kielteisiä seurauksia ja tajuamaan tarkalleen, mitä hän on tehnyt väärin.
  • Asioiden toistaminen. ADHD-lapset tarvitsevat toistoa, joka vahvistaa hyvän ja sopimattoman käyttäytymisen aiheuttamia seurauksia, ja seurausten tulee olla yhdenmukaisia kotona ja koulussa.
  • Palkkioiden ja seurausten muuttaminen tarvittaessa. On oltava joustava ja muutettava käyttäytymiseen liittyviä palkkioita ja seurauksia ajan mittaan lapsen stimuloimiseksi ja kyllästymisen estämiseksi.
  • Peräänantamattomana pysyminen. Lapsen käytöksen muuttumiseen saatetaan tarvita paljon aikaa joko kotona tai koulussa, joten peräänantamattomuus on pitkäaikaisen muutoksen olennainen edellytys.

12

 

Jos lapsi ei kiinnitä huomiota opettajaan tai vanhempaan tai huoltajaan, voidaan kokeilla seuraavia strategioita:

  • Annetaan selvät ohjeet, niin ettei niistä ole epäselvyyttä eikä niitä voida tulkita väärin.
  • Käytetään huumoria ja yritetään siten saada lapsen mieliala muuttumaan vihaisesta tai murjottavasta iloiseen.
  • Kieltäydytään ryhtymästä kiistaan lapsen kanssa; toistetaan vain ohjeet ja niiden noudattamatta jättämisen seuraukset.
  • On hyvä tapa pyrkiä selvittämään lapsen kanssa kahden kesken, mikä lasta vaivaa esim. toteamalla: ” Kerro mikä on huonosti, niin että voin auttaa sinua”, ”Puhu minulle, minä kuuntelen.” ”Kerro, mikä sinua ärsyttää; minä kuuntelen.”

Mikäli lapsen kanssa syntyy kiista, voidaan kokeilla seuraavia menetelmiä:

  • Käytetään ei-uhkaavaa kehon kieltä (asetutaan lapsen viereen, pidetään käsivarret avattuina).
  • Vältetään uhkaavia käsien liikkeitä (osoittelua), uhkaavia ilmeitä ja uhkaavaa kielenkäyttöä (huutamista, syyttämistä).
  • Puhutaan pehmeämmällä tyylillä – käytetään huumoria, vaihdetaan aihetta.
  • Tarjotaan tyynesti apua tyyliin: ”Kuinka voi auttaa?” ”Kerro pois, minä kuuntelen.”

13

 

Palautteen antaminen
Yhteiset toimintatavat lapsen käytökseen puuttumisessa voivat toimia paremmin, jos vanhempien tai huoltajien ja koulun välillä on vankka ja myönteinen suhde ja säännölliseen palautteeseen perustuva järjestelmä. Näin vanhemmat tai huoltajat ja koulu voivat:

  • Kertoa toisilleen, mitkä keinot toimivat parhaiten.
  • Muuttaa tarvittaessa käyttäytymiseen liittyviä tavoitteita.
  • Varmistaa toimintatapojen yhtenäisyyden parhaan tuloksen saavuttamiseksi.
  • Rakentaa välilleen vahvan suhteen.

Palautteen antamista voidaan helpottaa:

  • Sopimalla viestintäkeinosta, joka sopii parhaiten kaikille osapuolille, esim. puhelin, kirje, sähköposti, tapaamiset kasvokkain.
  • Sopimalla siitä, kuinka säännöllistä palautteen tulee olla.
  • Siten, että opettajat kertovat vanhemmille, milloin myönteistä ja ongelmallista käyttäytymistä esiintyy, sillä se auttaa luomaan rakentavan suhteen.
  • Kertomalla uusista toimintatavoista, jotka ovat tuottaneet positiivisia tuloksia.

14

 

Tapaamisella, jossa sovitaan yhdenmukaisista toimintatavoista koti- ja koulukäyttäytymisen ohjaamiseksi
Tässä keskusteluoppaassa annetaan tukea opettajille ja vanhemmille tai huoltajille heidän tavatessaan tarkoituksenaan sopia koti- ja koulukäyttäytymisen ohjaamiseen liittyvistä asioista. Oppaaseen on koottu ehdotuksia tärkeistä seikoista, joita tulee pohtia.

Kukin osaopas on tulostettavissa ja kirjoitettavissa käsin, tai ne voidaan täyttää sähköisesti. Vanhemmat, huoltajat ja opettajat saattavat haluta kertoa mielipiteistään ennen tapaamista.

Keskusteluopas opettajille: Tapaamiseen valmistautuminen
Tavoitteet

  • Sopiminen yhtenäisestä toimintatavoista koti- ja koulukäyttäytymiseen.
  • Lapsen vanhempien hyväksymien tavoitteiden vahvistaminen.
  • Säännölliseen palautteeseen perustuvan järjestelmän soveltaminen.
  • Lupauksen antaminen vanhemmille siitä, että odottamattomista tapahtumista kerrotaan heille välittömästi.
  • Kohtuullisiin pyyntöihin avoimesti suhtautuminen, aikarajojen huomioon ottaminen ja toimeenpanijoista sopiminen.

15

 

Toimenpiteitä

  • Tehkää lista lapselta toivottavista hyvistä käytöstavoista.
  • Olkaa selvillä vanhempien tai huoltajien odotuksista.
  • Määritelkää, kuinka usein palautetta annetaan vanhemmille tai huoltajille.
  • Hoitakaa vanhempien tai huoltajien ja koulun välistä suhdetta asianmukaisesti yhdenmukaisen ja tehokkaan suhtautumistavan luomiseksi.
  • Keskustelkaa siitä, kuinka vanhemmat voivat palkita hyvästä käyttäytymisestä ja reagoida huonoon käytökseen kotona.
  • Kuunnelkaa vanhempia tai huoltajia keskeyttämättä heitä ja antakaa heille tunnustusta.
  • Kysykää vanhemmilta tai huoltajilta, mitä he mielestään tarvitsevat ongelmia ratkaistakseen.
  • Sopikaa päivämäärä, jolloin kerrot heille lapsen edistymisestä.
  • Kiitä heitä ja muistuta heille, että ajat aina lapsen etua.

16

 

Haasteet

  • Parhaasta ja yhdenmukaisimmasta suhtautumistavasta sopiminen.
  • Vanhempien tai huoltajien vakuuttaminen siitä, että koulu reagoi asianmukaisesti ja yhdenmukaisesti lapsen käytökseen.
  • Yhdessä sopiminen siitä, mitkä ovat seuraukset lapsen hyvästä ja ongelmallisesta käytöksestä.
  • Säännöllisen palautteen antaminen vanhemmille tai huoltajille.

Kysymyksiä

  • Mistä strategiasta voidaan sopia yhdenmukaisen suhtautumistavan säilyttämiseksi kotona ja koulussa?
  • Mitkä ovat vanhempien odotukset koulun suhteen yhdenmukaisuuden säilyttämiseksi?
  • Onko lapsen käyttäytymisessä kotona saatujen kokemusten perusteella erikoispiirteitä, joihin tulee keskittyä?
  • Onko lapsen koulu- ja kotikäyttäytymisessä ollut suuri ero jossain edellisessä koulussa?
  • Mitkä ovat tärkeimmät haasteet lapsen käytöksessä kotona?
  • Mihin seikkoihin aikaisemmat opettajat ovat keskittyneet lapsen käyttäytymisessä?

17

 

Keskusteluopas vanhemmille: Tapaamiseen valmistautuminen
Tavoitteet

  • Opettajille kertominen siitä, kuinka teidän mielestänne lapsen käyttäytymiseen tulee suhtautua.
  • Ymmärtäminen, mikä on opettajien kokemustaso ADHD:stä.
  • Sopiminen yhtenäisestä suhtautumisesta lapsen käytökseen kotona ja koulussa.
  • Sen varmistaminen, että palautetta annetaan säännöllisesti.

Toimenpiteitä

  • Varmistakaa, että koulussa pidetään odotustenne mukaisesti yllä yhdenmukaisia tapoja lapsen käytöksen ohjaamisessa.
  • Luetteloikaa mielestänne tärkeimmät tavat toimia yhdenmukaisesti.
  • Määrittäkää, kuinka usein haluaisitte saada palautetta koulusta.
  • Kertokaa asioista, jotka auttavat sopimaan yhdenmukaisista toimintatavoista koulun kanssa.
  • Kertokaa, millä tavoin pystytte ohjaamaan hyvää ja huonoa käytöstä kotona ja kuinka näitä keinoja voitaisiin soveltaa koulussa.

18

 

Haasteet

  • Positiivisena pysyminen neuvoteltaessa koulun kanssa käyttäytymisen tietyistä aspekteista.
  • Yhdenmukaisen suhtautumistavan säilyttäminen kotona ja koulussa.
  • Säännölliseen palautteeseen perustuvan järjestelmän luominen.

Kysymyksiä

  • Mistä yhteisistä suhtautumistavoista voidaan sopia käyttäytymisen suhteen?
  • Onko koululla kokemuksia muiden vanhempien tai huoltajien kanssa toimimisesta ADHD:stä johtuvan käyttäytymisen ohjaamisessa?
  • Mikä koulun mielestä on haasteellisinta yhdenmukaisten toimintatapojen ylläpitämisessä?
  • Mitä tietoa tarvitaan tukemaan yhdenmukaisuutta?
  • Kuinka usein voidaan antaa palautetta lapsen käytöksestä ja mikä on paras viestimistapa?
  • Voiko koulu vakuuttaa, että se pyrkii ylläpitämään yhdenmukaisuutta?
  • Voidaanko käyttäytymisen suhteen asettaa yhteisiä tavoitteita?

19

 

Keskusteluopas opettajille ja vanhemmille tai huoltajille: Tapaamisen aikana
Tavoitteet

  • Sopiminen yhtenäisestä suhtautumisesta lapsen käytökseen kotona ja koulussa.
  • Mitkä ovat tärkeimmät asiat, kun luodaan ja ylläpidetään yhtenäisiä toimintatapoja.
  • Vanhempien roolin määrittäminen koulun tukemisessa.
  • Myönteisenä ja rohkaisevana pysyminen lapsesta puhuttaessa.
  • Yhteiset toimintatavat lapsen käytöksen ohjaamisessa.
  • Kuinka usein palautetta pitäisi vaihtaa, ja mikä olisi paras viestintätapa.

Haasteet

  • Vanhempien tai huoltajien vakuuttaminen siitä, että koulu pyrkii ylläpitämään lapsen käytöksen ohjauksessa yhdenmukaisia toimintatapoja.
  • Palautteen antaminen sovituin väliajoin.

20

 

Kysymyksiä

  • Mitkä ovat koulun mielestä tärkeimmät asiat lapsen käytöksen parantamisessa?
  • Mitkä ovat lapsen käyttäytymiseen liittyvät vahvuudet ja heikkoudet?
  • Onko koti- ja koulukäyttäytymisen välillä ollut havaittavissa eroja aikaisemmin?
  • Kuinka usein vanhemmat tai huoltajat tahtoisivat saada palautetta?
  • Kuinka usein koulu pystyy antamaan palautetta?
  • Mitä tukea tai tietoja vanhemmat tai huoltajat voivat antaa yhtenäisten toimintatapojen ylläpitämiseksi?

Toimenpiteitä

  • Sopikaa siitä, mitä opettajan ja vanhempien on tehtävä, eli esim. annettava lisätietoja, jotka tukevat koulua.
  • Sopikaa aikarajoista, joihin mennessä nämä toimenpiteet on suoritettava.
  • Sopikaa siitä, milloin yhtenäiset toimintatavat lapsen käyttäytymisen ohjaamisessa aloitetaan.
  • Sopikaa, kuka tekee yhteenvedon tapaamisella sovituista toimenpiteistä.

21

 

Tapaamisten jälkeiset toimenpiteet

  • Laatikaa yhteenveto sovituista toimenpiteistä.
  • Toteuttakaa toimenpiteet sovitun aikataulun mukaisesti.
  • Varmistakaa, että kaikki oleellinen tieto välitetään sovitulla tavalla.
  • Pitäkää yllä yhtenäinen suhtautumistapa sekä hyvän että ongelmallisen käyttäytymisen suhteen ja muuttakaa sitä tarpeen mukaan.
  • Antakaa säännöllisesti palautetta, kuten on sovittu.
  • Pitäkää yllä yhtenäiset toimintatavat siinäkin tapauksessa, että lapsen opettaja tai muu yhteyshenkilö koulussa vaihtuu.

22

 

POSITIIVISEN KÄYTTÄYTYMISEN VAHVISTAMINEN

Tässä luvussa korostetaan positiivisen vahvistamisen tärkeyttä sen osoittamiseksi lapselle, että hän on käyttäytynyt hyvin. Luvussa annetaan neuvoja, miten tämä otetaan käyttöön parhaalla tavalla, kuten luomalla positiiviselle palautteelle sopiva ympäristö, rakentamalla vahvuuksien pohjalta ja antamalla riittävää tukea.

Miksi myönteinen palaute on tärkeää?

Vanhemmilta tai huoltajilta ja opettajilta saatu kehu voi olla hyvin tehokas keino ADHD-lapsen käyttäytymisen parantamisessa ja hänen motivaationsa lisäämisessä. Kun lapselle kerrotaan tarkalleen heti hyvin suoritetun tehtävän tai hyvän käyttäytymisen jälkeen, mikä on myönteistä ja miksi, se voi:

  • Lisätä lapsen luottamusta omiin kykyihinsä hallita omaa käyttäytymistään.
  • Kohentaa hänen itsetuntoaan.
  • Auttaa häntä yhdistämään onnistuneen suorituksen tai hyvän käyttäytymisen.
  • Lisätä todennäköisyyttä, että lapsi tekee tai käyttäytyy hyvin toistamiseen.

23

 

ADHD-lapset tarvitsevat välitöntä ja suoraa palautetta suorittamistaan tehtävistä ja käyttäytymisestään verrattuna muihin lapsiin. Tämä saattaa merkitä sitä, että ADHD-lapsi tarvitsee toistuvasti tunnustusta ja kehuja.

Kehut – ja mahdollisesti sopiva konkreettinen palkkio – ovat erityisen tärkeitä, kun lapsi on suorittanut sinnikkäästi ponnistusta vaativan tehtävän, joka on vaatinut erityisen paljon keskittymistä. Toiminta, josta voidaan antaa kehuja:

  • Hiljaa leikkiminen.
  • Istuminen paikoillaan silloin kun sitä on vaadittu.
  • Itsenäisesti lukeminen.
  • Oman vuoron odottaminen.
  • Rauhallisena pysyminen ärsytettynä tai ärtyneenä.
  • Ohjeiden noudattaminen ilman viivyttelyä.
  • Siististi työskenteleminen.
  • Pulpetin pitäminen järjestyksessä.

24

 

Äskettäin opitut käytöstavat voivat vaatia jonkin aikaa kärsivällistä kehuilla vahvistamista ennen kuin ne vakiintuvat. Edellä mainittu johtuu häiriöön liittyvistä tarkkaavaisuusvaikeuksista. Tarkkaamattomuuden ja sääntöjen oppimisen vaikeuksien välistä yhteyttä ei aina ymmärretä. Kun lapsi oppii toivotun käyttäytymistavan, vanhemmat ja huoltajat voivat siirtyä tukemaan muita tarpeellisia muutoksia positiivisella palautteella.

Myönteistä palautetta edistävien tilanteiden luominen
Vanhemmat tai huoltajat ja opettajat voivat luoda kotona ja koulussa ympäristön, joka rohkaisee myönteisen palautteen antamista.

  • Suhtautukaa useammin positiivisesti tilanteisiin. Yhtä tärkeää kuin myönteisen palautteen antaminen välittömästi on palautteen antaminen usein, useammin kuin lapsille keskimäärin. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ADHD-lapset ovat tottuneita kuulemaan negatiivisia huomautuksia, mistä syystä he tarvitsevat enemmän positiivisia huomautuksia kuin muut lapset.

25

 

  • Keskittykää myönteisiin asioihin. Asioiden näkeminen oikeasta näkökulmasta voi olla avuksi. Älkää myöskään unohtako lapsen yleistä edistymistä. Esimerkiksi usein käy niin, että huono käytös jää paremmin mieleen kuin sen päivän aikana saavutettu edistyminen. Keskittykää positiivisiin asioihin, älkääkä miettikö liikaa kielteisiä tapahtumia.
  • Tarjotkaa riittävästi tukea. Aikuisen tuki voi auttaa lasta pääsemään yli tehtävän aloittamisen tai sen suorittamisen esteenä olevista ongelmista. Elämässä on tärkeätä oppia pyytämään apua.
  • Antakaa vastuuta. Lapselle tulee antaa vastuuta helppojen tehtävien muodossa. Häntä voidaan sitten kehua tehtävien onnistuneen suorituksen johdosta. Lapsen varmuuden kasvaessa ja hänen saavuttaessaan tyytyväisyyttä ja menestystä voidaan myös vastuutasoa lisätä.
  • Antakaa palkkioita. Pienten palkkioiden antamista, kuten hauskan tehtävän suorittaminen välitunnilla, tulee harkita, ja niiden tulee olla selvässä yhteydessä hyvään käytökseen tai onnistuneeseen suoritukseen.
  • Vahvistakaa vahvoja puolia. Kaikilla ADHD-lapsilla on monia vahvoja puolia, olivatpa ne sitten opiskeluun, urheiluun tai harrastuksiin liittyviä. Näiden pohjalta rakentaminen voi tuottaa lisää tilaisuuksia positiiviselle vahvistukselle ja itsetunnon kohentamiselle.

26

 

Hyvästä käyttäytymisestä kehuminen
Myönteisiä viestejä voidaan antaa lapselle monilla tavoilla, esimerkiksi hymyn tai kehuvien tai rohkaisevien sanojen muodossa.

  • Huomion kiinnittäminen tehtävän tärkeisiin vaiheisiin, esim. kotitehtävät:

Kun lapsi aloittaa kotitehtävät, häntä voi kehua siitä, että hänellä on oikeat kirjat ja tarvikkeet mukanaan.
Kun lapsi on päässyt puoliväliin läksyissä, voi huomioida, että hän edistyy niiden tekemisessä.
Kun lapsi on saanut läksyt valmiiksi, voidaan kehua siitä, että hän sai tehtävän loppuun asti tehtyä.

  • Kehuminen silloin tällöin on tärkeätä. Kehu on annettava kohdistetusti ja yksinkertaisesti. Toisto ja asiaankuuluvuus ovat tärkeitä ja vaikuttavat paremmin kuin pitkät puheet.
  • Kehua tulee antaa tiettyjen suoritusten tai tietynlaisen käyttäytymisen yhteydessä. Umpimähkäinen tai satunnainen kehu ei auta lasta ymmärtämään hyvän ja sopimattoman käyttäytymisen välistä eroa. Kehu on määriteltävä tarkasti tyyliin "Kiitos, että laitoit sen niin nätisti paikoilleen", eikä esimerkiksi sanomalla "Hieno homma, kiitos."

27

 

  • Varo erottelemasta lasta joukosta. Joidenkin lasten on vaikeata ottaa vastaan kehuja. Tällöin kehujen antamisen tulisi tapahtua vähemmän julkisella paikalla.
  • Kehuminen voi kohottaa itsetuntoa. Kehuminen voi vahvistaa monia positiivisia ominaisuuksia, kuten itseluottamusta, itsenäisyyttä, tavoitteiden saavuttamista ja motivaatiota.
  • Kehu vaikuttaa eri tavoin. Kehu vaikuttaa oppilaisiin eri tavalla riippuen tämän sukupuolesta, kotitaustasta, kyvyistä ja persoonallisuudesta.
  • Kehua tulee pitää rohkaisuna ja osana jatkuvaa prosessia. Kehuja tulee antaa vain silloin, kun lapsi ne todella ansaitsee, muussa tapauksessa ne saattavat vahvistaa kielteistä käyttäytymistä.
  • Palkkiotaulun käyttäminen. Palkkiotaulun avulla vanhemmat voivat seurata lapsen edistymistä. Palkkiotaulu sopii ADHD-lapselle hyvin oman käytöksen paranemisen seuraamiseen, koska edistymisen näkee omin silmin (tarroina, kuvioina) ja sen voi tarkistaa milloin vain. Palkkiotaulu on hyvä palkkiojärjestelmän ylläpitoväline. Sen avulla kaikki tulee kirjattua, eikä erimielisyyksille ole tilaa.

28

 

Kehuminen on taito. Kehumisen tapoja voidaan vaihdella vaikka seuraavasti:

  • Yleinen kehu …. "hyvin tehty", "mainiota".
  • Henkilökohtainen kehu …. "olet erinomainen".
  • Ohjeisiin liittyvä kehu …. "noudatit hyvin ohjeita".
  • Toimintaa kuvastava kehu …. "voit olla ylpeä tästä työstä".
  • Kontekstiin liittyvä kehu …. "tämä tehtävä on niin hyvin suoritettu, että haluan näyttää sen rehtorille, jotta voimme asettaa sen seinälle näytteille tai lähettää sen kilpailuun" jne.

Lapsen edistymisestä voidaan kertoa vanhemmille monilla eri tavoin. Mahdollisia tapoja ovat:

  • Perinteinen viestintä kuten postikortti, puhelinsoitto tai kirje, jotka ovat verrattain neutraaleja ja nopeita tapoja.
  • Lapselle annettu palkinto tai todistus edistymisestä tai hyvästä käytöksestä, jolloin lapsi saa vielä myönteisen tilaisuuden kertoa itse omista saavutuksistaan vanhemmilleen.
  • Vanhempien tapaaminen, minkä pitäisi olla positiivinen kokemus kaikille, koska se antaa tilaisuuden keskustella ja olla ylpeä lapsen menestyksestä.

29

 

KURIN PITÄMINEN

Tähän lukuun on koottu neuvoja ja strategioita, jotka liittyvät kurin pitämiseen kotona ja koulussa. Aiheen piiriin kuuluu palkitsemiseen perustuvien järjestelmien luominen ja käyttö, positiivinen vahvistaminen kurin pitämisessä ja opettajille suunnatut keinot haasteellisen käyttäytymisen kanssa toimimiseen.

Miksi myönteisten asioiden korostaminen voi olla tehokasta kurinpidon kannalta?
Kurinpitoa koskevat säännöt ovat osa koulun toimintamallia. Ne käsittävät ohjesäännöt, joiden mukaan opettajien tulee toimia positiivisissa ja negatiivisissa tilanteissa, kuten muiden lasten turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen yhteydessä.

Kuri voi olla nykyajan kouluissa erilaista kuin se kuri, jonka vanhemmat tai huoltajat ovat itse kokeneet. Vähäiset rangaistukset (kuten jälki-istunto), koulusta erottaminen, ylimääräiset kotitehtävät, rehtorin luokse lähettäminen tai nurkassa seisottaminen ovat luultavasti paljolti samoja menetelmiä kuin ennen. Entisajan kouluissa kuria pidettiin pelon, naurunalaiseksi saattamisen ja toisinaan fyysisten rangaistusten, kuten korvapuustin tai kepin, avulla. Nykyaikana ruumiilliset rangaistukset ovat kouluissa kiellettyjä. Käytössä on luovempia, positiiviseen vahvistamiseen perustuvia keinoja kuten:

  • Oikeuksien evääminen.
  • Yhteydenotto vanhempiin.

30

 

  • Tilanteesta poistaminen, esim. luokan ulkopuolelle tai erilliseen tilaan.
  • Lisätehtävät (läksyt, järjestäminen, avustaminen jne...).

Vanhempien tai huoltajien saattaa olla hyödyllistä:

  • Tutustua koulun kurinpitoa koskeviin sääntöihin.
  • Keskustella opettajien kanssa keinoista, joilla he ylläpitävät kuria.
  • Miettiä, onko olemassa keinoja koulukurin vahvistamiseksi, kuten palkitsemiseen perustuvan järjestelmän käyttö silloin, kun lapsi on käyttäytynyt koulussa hyvin.

​31

 

Myönteinen palaute voi olla tärkeää ADHD-lapsen käyttäytymisen parantamiselle. Se voi myös olla keino hallita mahdollisia konfliktitilanteita, jolloin kurin pitäminen on tarpeen.

Vanhempien tai huoltajien ja opettajien ei tule ajatella kuria rangaistuskeinona lapsen käyttäytyessä huonosti, vaan keinona opettaa lasta toimimaan vastuullisesti ja asianmukaisesti. Rangaistuksella tarkoitetaan tässä käyttäytymisterapeuttista menetelmää, jonka tarkoituksena on saada sopimaton käyttäytyminen loppumaan ja kannustaa hyvää käyttäytymistä. Rangaistuksen määräämisen tarkoituksena ei ole lieventää opettajan turhautumista tai suuttumusta!

Myönteisiin seikkoihin keskittyminen kurinpidon yhteydessä voi myös:

  • Motivoida lasta osoittamalla selvät seuraukset parantuneesta käyttäytymisestä.
  • Auttaa vanhempia tai huoltajia ja opettajia selviytymään paremmin stressaavista tilanteista.
  • Vahvistaa hyvän ja huonon käyttäytymisen välisiä rajoja.
  • Lievittää jännitystä kotona tai luokassa.
  • Tukea hyvälle käyttäytymiselle jo käytössä olevien palkitsemiseen perustuvien järjestelmien soveltamista.

32

 

Siirtyminen kurinpidosta palkitsemiseen perustuvaan järjestelmään
Tarvittiinpa kurinpitoa sitten kotona tai koulussa, on hyödyllistä miettiä, mitkä tekijät laukaisevat ristiriitatilanteen, mitkä hallintakeinot ovat tehokkaita ja mitkä ovat palkkiojärjestelmän edut. Tällöin kannattaa noudattaa seuraavia ohjeita:

  • Älkää toimiko suuttumuksen vallassa. Odottakaa, että olette saaneet omat tunteenne hallintaan, ennen kuin toimitte.
  • Pysykää rauhallisena. Puhuminen lapselle rauhallisesti on parempi keino lapsen huomion kiinnittämiseksi ja pitämiseksi.
  • Puhukaa lyhyesti. Liika puhuminen voi saada aikaan sen, että lapsi ei enää kuuntele. Ilmaiskaa itsenne muutamalla hyvin valitulla sanalla.
  • Selittäkää selkeästi, että käytös ei ollut hyväksyttävää. Lapsen on ymmärrettävä selvästi, mitä hän teki ja miksi hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää.
  • Kertokaa, mitä odotatte lapselta. Katsokaa lasta silmiin ja puhukaa selvästi ja varmasti.
  • Pyytäkää lasta toistamaan ääneen juuri kertomanne odotukset. Oikeaa toimintaa vahvistaa se, että lasta pyydetään selittämään sanallisesti, kuinka hänen odotetaan käyttäytyvän.
  • Selittäkää odotusten täyttymättä jäämisestä aiheutuvat seuraukset. Selittäkää seuraukset loogisella tavalla ja varmistakaa, että lapsi ymmärtää ne. Seurauksiin voi kuulua lapsen liikkumisvapauden rajoittaminen tai joitakin ylimääräisiä askareita.

33

 

  • Kertokaa, minkä palkkion lapsi saa, kun hän on käyttäytynyt toivotulla tavalla. Vahvistakaa ajatus palkkiosta, jonka lapsi voi saada, jos hän ei toista huonoa käytöstapaa, vaan käyttäytyy hyvin.
  • Lopettakaa keskustelu. Lopettakaa keskustelu tai tekeminen, kun olette selittäneet lapselle, miksi riita syntyi tai miksi kurinpitoa tarvittiin.
    Tämä voi auttaa lasta pohtimaan tunteitaan tai käsityksiään tilanteessa.
  • Ottakaa palkkiojärjestelmä käyttöön. Jos lapsi ei tee uudelleen asiaa, joka johti kurinpitoon, ottakaa heti palkkiojärjestelmä käyttöön ja kertokaa lapselle miksi.
    Lapsi saa palkkion osana järjestelmää, jonka hän ymmärtää.
  • Rankaiskaa ainoastaan huonosta käytöksestä, älkää koskaan lapsen ominaisuuksista.
  • Välttäkää kohtuuttomia rangaistuksia. Jos huonoon käytökseen ei ole puututtu aikaisemmin, älkää koskaan rangaisko aiemmasta käytöksestä, vain viimeisimmästä tapahtumasta. Muuten lapsi voi tuntea, että häntä rangaistaan epäoikeudenmukaisesti ja hän vastustaa rangaistusta kohtuuttomana.

34

 

Tilanteet, joissa voidaan käyttää palkitsemiseen perustuvaa järjestelmää päivän aikana

  • Nouseminen ylös ajoissa.
  • Oleminen valmiina kouluunlähtöön ajoissa.
  • Lähteminen kotoa ajoissa.
  • Saapuminen kouluun ajoissa.
  • Tuleminen tunneille ajoissa.
  • Oikeiden koulukirjojen ja tarvikkeiden tuominen kullekin tunnille.
  • Käyttäytyminen hyvin väli- ja ruokatunneilla.
  • Käyttäytyminen hyvin tunneilla.
  • Saapuminen kotiin ajoissa.
  • Oikeiden koulukirjojen ja tarvikkeiden tuominen koulusta läksyjä varten.
  • Kotiläksyjen tekeminen.

35

 

Koko luokan palkitsemisjärjestelmät
Koulut käyttävät myös yleisiä palkitsemiseen perustuvia järjestelmiä oppitunneilla muita lapsia varten. Kysymys on, kuinka hyvin ne soveltuvat ADHD-lapselle?

  • Lapsen pitäisi osallistua koko luokalle tarkoitettuun ohjelmaan, mutta siinä voi olla häntä varten suunniteltuja, ADHD-oireet huomioivia lisäosia.
  • Jos ADHD-lapsella on luokassa muista poikkeava palkkiojärjestelmä, opettajan on varottava, että se ei leimaa häntä eikä kiinnitä häneen huomiota kielteisellä tavalla.
  • Vastaavalla tavalla ADHD-lapsen on hyvä osallistua kotona koko perheen lapsille tarkoitettuun palkkiojärjestelmään, mutta hänellä voi lisäksi olla käytössä oma, oireet huomioiva järjestelmä.

36

 

KIUKKUUN JA TURHAUTUMISEEN SUHTAUTUMINEN

Tässä luvussa hahmotellaan parhaat strategiat haasteellisen käyttäytymisen, kuten kiukun ja turhautumisen, hallitsemiseen. Luvussa on osia varoitusmerkkien tunnistamisesta, toimeen tulemisesta suuttumuksen kanssa ja lapsen kiukun suhtautumisesta. Luvussa on myös esitelty pelejä ja harjoituksia, jotka auttavat vanhempia tai huoltajia keskustelemaan ja ymmärtämään lapsen tunteita.

Suhtautuminen kiukkuun, turhautumiseen ja muihin haasteellisiin käyttäytymistapoihin
Suuttuminen ja turhautuminen on luonnollista, mutta se, kuinka näiden tunteiden pohjalta reagoidaan, voi aiheuttaa vaikeuksia ADHD-lapsille, heidän sisaruksilleen, vanhemmille tai huoltajilleen, opettajilleen ja muille lapsille.

Kaikki lapset, mukaan lukien ADHD:ta sairastavat lapset, voivat oppia tunnistamaan varoitusmerkit ja laukaisevat tekijät, mikä auttaa heitä hallitsemaan suuttumustaan ennen kuin se karkaa hallinnasta. Tämä voi auttaa vähentämään kiukun tai turhautuneisuuden vaikutusta muihin.

Myös vanhemmat tai huoltajat ja opettajat voivat oppia tunnistamaan varoitusmerkit ja laukaisevat tekijät, puuttumaan tilanteeseen ongelmallisen käyttäytymisen estämiseksi ja suhtautumaan vihan purkaukseen tavalla, jolla tilanne saadaan ratkaistuksi tehokkaasti.

37

 

Suhtautuminen vihan purkauksiin
Vihan purkauksiin suhtautuminen voi olla haasteellista ADHD-lasten vanhemmille tai huoltajille ja opettajille. Seuraavat ohjeet voivat auttaa selviämään kiukunpuuskien kanssa, rauhoittamaan tilanteen ja jatkamaan eteenpäin:

  • Odottakaa, kunnes lapsi on rauhoittunut, kestipä siinä kuinka kauan tahansa.
  • Yrittäkää kuunnella lasta ja ymmärtää, mistä hän on vihainen.
  • Selittäkää, että haluatte ymmärtää, mitä tapahtui.
  • Kuunnelkaa lapsen selityksiä.
  • Kuunnelkaa myös muita tilanteessa olleita lapsia.
  • Keskustelkaa ratkaisusta ja pyrkikää välttämään tunteita, jotka voivat johtaa uuteen vihan purkaukseen. Joidenkin ADHD-lasten saattaa olla vaikea selittää tunteitaan sanoin, ja heidän voi olla helpompi piirtää tunteistaan kuvia.

38

 

Jotkut ADHD-lapset saattavat olla aggressiivisia tai turhautuneita, koska he eivät osaa ilmaista itseään muulla tavoin. Puhuminen tunteista lapsen kanssa saattaa auttaa heitä löytämään tapoja kertoa omista tunteistaan.

Jos suuttumuksen ilmaiseminen sanoin on vaikeata, voi olla avuksi käyttää 1–5 pisteen asteikolla varustettua "mielialamittaria", jonka avulla suuttumuksen tai turhautuneisuuden voi ilmaista ilman sanoja. Ohessa on ladattava malli. Mallista löytyy kenttä, johon lapsi voi piirtää syitä kokemiinsa tunteisiin.

Vihan purkaukseen voi liittyä monia asioita, kuten

  • Toimenpiteitä.
  • Ajatuksia.
  • Tunteita.
  • Sanoja.
  • Tapa, jolla suuttumuksesta viestitään.
  • Suuttumuksen vaikutus toisiin.

Sen, joka on joutunut kiukun kohteeksi, voi olla vaikeaa ymmärtää kiukun eri näkökohtia. Tällöin kannattaa noudattaa seuraavia ohjeita:

39

 

  • Älkää ottako vihanpurkauksia henkilökohtaisesti. Lapsen suuttumusta ei kannata tulkita henkilökohtaisesti itseen kohdistettuna, vaan on otettava etäisyyttä ja yritettävä nähdä lapsen kommentit oikeissa mittasuhteissa.
  • Pyrkikää erottamaan lapsi ja hänen käytöksensä toisistaan. ADHD-häiriöön kuuluu tunteidenhallinnan vaikeus. Lapsen syyttäminen tai häneen kohdistettu kauna voi vahingoittaa suhdettanne. Ei ole helppoa, kun lapsi sanoo tai tekee loukkaavia asioita, mutta lapsi tulee silti yrittää nähdä sellaisena kuin hän on – ei vain viimeisimmän vihan purkauksen valossa.
  • Pysäyttäkää tilanne. Lähtekää muutamaksi minuutiksi itse pois kiukkutilanteesta, jotta rauhoittuisitte ettekä sanoisi mitään,mitä voisitte myöhemmin katua. On myös tärkeää erottaa lapsi tilanteesta, jos mahdollista, ja antaa hänen rauhoittua.
  • Puhukaa tapahtumasta jonkun kanssa jälkeenpäin. Suuttumuksesta puhuminen muiden ihmisten, kuten ADHD-tukiryhmän jäsenten, kanssa voi auttaa arvioimaan asiat uudelleen ja huomaamaan muita menestyksekkäiksi todettuja, suuttumusta hillitseviä keinoja.
  • Antakaa lapsen ilmaista suuttumuksensa turvallisesti. Antakaa hänen esimerkiksi lyödä suurta tyynyä rullalle käärityllä sanomalehdellä tai polkea jalkaa äänekkäästi ulkona. Näin fyysinen jännitys ja energia pääsevät purkautumaan hallitulla tavalla, jonka jälkeen lapsi pystyy todennäköisesti puhumaan tunteistaan rauhallisemmassa mielentilassa.

40

 

Perhekohtaiset strategiat vihan purkausten hillitsemiseksi
Voi olla tärkeätä tarkastella strategioita, joiden avulla hillitään koko perhettä koskettavia vihan purkauksia. Riippumatta siitä, miten paljon perhe rakastaa ADHD-lasta, lapsi saattaa rasittaa perhesuhteita huomattavasti. Yhdessä elämiseen liittyvät haasteet voivat saada kenet tahansa perheenjäsenistä suuttumaan.

41

 

42

 

Mietittäviä seikkoja ennen kuin lapsen kanssa keskustellaan tunteista
Lapsen kanssa käytävää tunteisiin liittyvää keskustelua kannattaa valmistella. Mietittäviä kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Kuinka järjestän aikaa keskustellakseni lapseni kanssa tunteista?
  • Mikä estää minua puhumasta lapselleni useammin tunteista?
  • Mitkä tunteisiin liittyvät aspektit ovat mielestäni tärkeimpiä lapselleni?
  • Kuinka helposti me pystymme perheenä puhumaan tunteista?
  • Uskonko tietäväni, miltä lapsestani tuntuu?

43

 

  • Puhuuko lapseni minulle tunteistaan? Onko olemassa muita tapoja ilmaista tunteita kuin se, joka on lapselleni tyypillisin? Ehkä piirtäminen tai päiväkirjan pitäminen?
  • Kuinka voin auttaa lastani puhumaan minulle tunteistaan?
  • Milloin lapseni näyttää olevan iloinen ja huomaavainen?
  • Milloin lapseni näyttää olevan ahdistunein ja vihaisin? Mikä on sen todennäköinen laukaisija?
  • Tiedänkö, puhuuko lapseni kenenkään muiden, kuten sisarusten tai ystävien, kanssa siitä, miltä hänestä tuntuu?

Ennen lapsen kanssa käytävää keskustelua tunteista tulee myös harkita seuraavia asioita:

  • Mikä on paras ajankohta, eli milloin lapsella ei ole painetta esim. kotitehtävien tekemiseen tai kun ei ole liian myöhä illalla, jolloin lapsi on ehkä väsynyt?
  • Mikä on paras tapa ryhtyä puhumaan tunteista – ei vain lapsen tunteista, vaan myös omistasi tai jonkun muun tunteista, johon suuttumus kohdistuu?
  • Miten tunteet voidaan yhdistää lapsen elämän eri tilanteisiin? Miten tunteet voidaan yhdistää lapsen elämän myönteisiin tilanteisiin?
  • Kuinka voidaan puhua hankalammista asioista, kuten vihan hallinnasta?
  • Kuinka pitkään lapselle voi puhua ennen kuin hän turhautuu tai ei pysty enää kuuntelemaan?

44

 

Miltä lapsesta tuntuu?
Seuraavan tietovisailun tarkoituksena on auttaa lasta miettimään, miltä, missä ja milloin hänestä tuntuu tietyllä tavalla. Taulukossa on annettu sanoja, jotka voivat auttaa lasta ilmaisemaan tunteitaan.

Käykää läpi kysymykset ja käsitelkää erityisiä tilanteita ja mahdollisia ongelmakohtia. Näitä voivat olla: "Miksi olen iloinen urheillessani?" "Miksi turhaudun, kun minun on tehtävä kotiläksyjä?"

Tietovisailu lapsille: Miltä minusta tuntuu ja milloin minusta tuntuu siltä?
Yhdistä viivalla sarakkeessa "Miltä minusta tuntuu?" oleva sana sarakkeessa "Missä minusta tuntuu siltä?" oleviin sanoihin. Voit vetää niin monta viivaa kuin haluat näiden kahden sarakkeen väliin.

Kun olet päättänyt tehtävän,

  • Katso, mitkä ovat sanat, joihin olet vetänyt eniten viivoja.
  • Kerro tilanteesta, jolloin sinusta tuntui siltä.
  • Mikä on mielestäsi kivoin yhdistelmä, jonka muodostit sarakkeiden sanoista?

45

 

46

 

Sanahakuleikki lapsille ja vanhemmille tai huoltajille
Interaktiivinen tapa keskustella tunteista: luokaa sanahakutaulukko, jossa esiintyvät sanat tyytyväinen, iloinen, jännittynyt, mielissään, surullinen, kiukkuinen, vihainen, yksinäinen, murjottava ja turhautunut. Pyytäkää lasta etsimään sanat, ja aina kun hän löytää hakemansa sanan, pyytäkää häntä miettimään, milloin hänestä tuntui viimeksi siltä, ja kertomaan, mikä sai hänet tuntemaan niin.

Kirjoittakaa muistiin, mistä sanoista lapsi puhui eniten ja käyttäkää sitä perustana:

  • Parantaaksenne palkitsemiseen perustuvaa järjestelmää ymmärtämällä, mikä motivoi lasta.
  • Estääksenne haasteellista käyttäytymistä ymmärtämällä, mikä saa lapsen turhautumaan tai suuttumaan.

47